Laululyriikat
Tuo tyttö koulupuvussaan, katseensa lohduton
Vasta oppinut on lukemaan, mut töihin mentävä nyt on
Kai tänne lähdin etsimään tarkoitusta elämään
Olen apinanleipäpuu, se väärinpäin maahan juurtuu
Yön pienet liskot seuranain ulvon kanssa hyeenain
Ensi kuussa kotiin tuun
Sateensuojaan pahviseen lapset juoksee nauraen
kuivaa puuta turhaan haen
Kuinka paljon elämää mahtuu pieneen ihmiseen
Kuinka vähän sitä jää paatuneeseen sydämeen
Sen tehnyt oon, minkä kukaan voi. Lähdin profeettana omalta maalta
Herra paratkoon, mitä nähnyt oon,
Keskeltä aaltopeltien tämän viestin kirjoitan
Savu nousee tanssien
Ei viisi leipää kaksi kalaa täällä riitä mihinkään
Koita siinä nukahtaa
Eilen kiivas nuorukainen laskettiin maahan siunattuun
Uusi kylvetty on siemen, taimi katkeruuden puun
Helsinki-Vantaa huhtikuu. Kyselevät mitä kuuluu.
Kukaan tuskin kuuntelee
Vanhan tutun kapakan Ilmapiiri ahdistaa
Hiljaa ulos kävelen
Viimein tullutko oon kotiin vai jäikö sielu etelään
Väsyinkö vieraan miehen sotiin, tulinko suosta vetelään
Vuodet taskuun poltti reiän siitä aikaa jo on
Ja siitä asti sydän ollut levoton
Ainoon puhtaan paitani mä heitän päälle kapsäkin
Sen puen vasta luona päätepysäkin
Ylpeyteni hiput lattialta lakaisin
Ne pölyn kanssa tanssii kevein askelin
laatikossa ullakolla lojuu luulisin
muistot niissä nimilaput sekaisin
Ja nuo päivät kunnian ne mahtuu pieneen rasiaan
En huomiota kiinnittänyt asiaan
Ja tuo ruusukimppukin, jonka tahdoit kuivattaa
Heti rapistuu, jos sitä koskettaa
Oi elämää, jonka päiväys ohi mennyt on
Se joutaa ullakolle kätköön lipaston
Kai joku sen löytää jälkeen vuosikymmenten
Ja näkee jotain mitä itse nähnyt en
On alkuelämämme päivä viimeinen
Pettymykset kaikki säilöttynä ovat etikkaan
Voiko katkerampaa kuvitellakaan
Sentään joskus valonsäde eksyi rakoon kaihtimen
Valehtelisin jos kieltäisin mä sen
Pakastetut tunteet oisko niillä käyttöö vieläkin
Kuka tietää pakkaan mukaan kuitenkin
Eihän koskaan tiedä mitä elämässä tarvitsee
Eikä väärinkö vai oikein valitsee
Terveisiä kotipuoleen, hyvin menee, kerro niille niin
Ei mitään syytä ole huoleen, vaikkei kuulunut oo vuosikausiin
Älä kerro, että vouti mua vainoo, vaikka mööpelitkin jo myytiin
Älä kerro, että valittuni ainoo, lähti toisen miehen kyytiin
Joulu meni miten meni, tulen ensi vuonna lupaan sen
Tää on nyt mun ehdotukseni: ei lahjoja, mut tuon kuusen
Täs on ollut vähän kaikkenlaista säätöö, mihin tartun, vielä tiedä en
Postiluukusta nyt odottelen häätöö, kai osaat pitää pikku salaisuuden.
Se oli nolla kuus
Piti alkaa aika uus
Toinen mahdollisuus
Toinen todellisuus
Sisko älä kanna huolta vuoksein
Vaikka maton alle kaiken lakaisin
Jo onni tekee muuttokuormaa luoksein
Ehkä hänkin tulee takaisin
Ei niinkuin piti mennyt mikään, muttei tehdä tästä numeroo
Kaikki haaveeni niin ikään, ne oottaa vielä omaa vuoroo
Kaiken minkä päivä tullessaan toi, yön hämärissä dokasin
Sano niille hyvin siellä se voi, älä kerro, että mokasin
Takaa tähtien saapui muukalainen, etsi älyllistä elämä
Pallon sinisen näki satumaisen täynnä orgaanista vipinää
Laskeutuipa sitten väliin miinakenttien, vinkui luodit ohi korvien
Retken nolo loppu oli päässä senttien, täähän touhua on torvien
Omituinen otus tappaa samanmoisia, eipä tunnu järin viisaalta
Onpa mielestäni moinen kovin roisia, ei älyllistä, etsin toisaalta
Nuokin tuossa kasvattavat vatsojaan, tuolla näännytään nälkään
Pettymyksen aikaan saa sivustakatsojaan, eikä innostusta ensinkään
Etsin älyllistä elämää, mutta luu vain käteen jää
Uskalla ei kasvattaa ne lapsiaan ei tohdi mieltänsä pahoittaa
Ei oma järki niillä riitä edes rakastamaan, ohjeita kännykästä tuijottaa
Näki monta johtajaa, toinen toistaan hullumpaa ajatusta muille tyrkyttää
Taivaallensa työntää kaikenlaista saastaa, sillä planeetan ne myrkyttää
Etsin älyllistä elämää, mutta luu vain käteen jää
Tämä ihminen on yksinäinen keskellä miljoonien
Toisten yhtälailla yksinäisten, tässä järkeä mä näe en
Ja se elää korkeempaa voimaa hartaasti palvoen
Pientä ruutua rukoillen, oi maamme, kestä vielä hetkinen
Järjen hiventä ei tämän tiedon hän vei mukanansa taakse tähtien
Se on kiitos hei enää huvita ei totta mooses tästä lähtien
Matkamuistokseen hän otti kolikon viisi senttii ehkä kymmenen
Näin planeetalleen tuo otus onneton tuli vieneeks tuhon siemenen
Etsin älyllistä elämää, mutta luu vain käteen jää